Luontokerhon pihapiirissä on aina majaillut oravia, vähintään pari kolme niistä on tullut talvisin lintulaudallekin. Muutaman linnunpöntönkin ne ovat varanneet omaan käyttöönsä ja suurentaneet pönttöjen kulkuaukot itselleen sopiviksi.
Harvemmin oravat ovat kuitenkaan juosseet näkyville kesällä, mitä nyt puusta toiseen ovat hyppineet. Toisin kävi yhtenä yhtenä kesäkuisena iltapäivänä.Orava juoksi kiireesti pihan poikki jotain suussaan kantaen ja palasi hetken kuluttua takaisin. Mitä ihmettä sillä oli mielessään? Yhtä nopeasti kameraa hakemaan ja odottamaan, jos kurre tulisi takaisin.
Oravan kiireet. Kuva: P. P.
Ja tulihan se. Taas pörröhännällä oli suussaan jotain. Pihan poikki hypittyään sen oli pakko pysähtyä hetkiseksi nurmikolle ja korjata otettaan. Poikanen - se kantoi suussaan poikasta, kuten kissaemo kantaa pieniä kissanpoikasia. Montakohan kertaa se oli jo ehtinyt pihan poikki vilistää?
Nurmikon jälkeen se jatkoi kiireesti matkaansa metsään ja katosi mättäiden sekaan. Osattiin kyllä arvella vaihtokodin paikkaa, mutta ei menty häiritsemään sitä - joku syyhän ensimmäisestä kodista muuttoonkin oli.
Oravaemo muuttopuuhissa. Kuva: P. P.
Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijä ja nisäkäs. Sitä tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä lähes koko Euroopan alueella ja Aasian pohjoisosissa. Aikuisen oravan ruumis on noin 18–24 cm pitkä ja sen hännän pituus on noin 14–19 cm. Orava painaa noin 200–400 grammaa.
Orava kantaa poikasiaan noin 35–38 vuorokautta. Ensimmäisen poikueen se saa yleensä huhti–toukokuussa ja toisen myöhemmin kesällä. Poikasia orava saa noin 3–6 ja oravaemo imettää niitä 5–6 viikkoa. Isäorava ei osallistu poikasten hoitoon.
Tässä oravaemo muutti siis luultavasti toista poikuetta varapesäänsä. Nyt nämäkin poikaset ovat jo aika isoja ja kurkkivat puista pihapiirin muuta elämää. - P. P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti