perjantai 27. tammikuuta 2017

Sisilisko auringossa

Heinäkuun alkupäivinä aurinko helli, vaikka lämpömittarin lukemat eivät kovin korkealle kohonneetkaan. Mäntymetsässä kivien kolossa vilahti. Käärmekö?

Ei sentään, vaan sisilisko (Zootoca vivipara), maailman pohjoisin matelijalaji. Suomessa se on rauhoitettu.

Sisilisko (Zootoca vivipara). Kuva: P. P.

Suippopäinen otus kurkisteli kivien raosta. Minneköhän se oli matkalla? Ehkä kiipeämään tai uimaan?

Lähistöllä oli lammikko ja lämmintä metsää. Mutta ehkä se paistatteli vain päivää, eikä lähtisi mihinkään. Vaihtolämpöisenä sisilisko on aktiivinen juuri päivällä ja suosii aurinkoisia paikkoja.

Vaihtolämpöinen. Kuva: P. P.

Liian lähelle ei kannattaisi kuitenkaan mennä, ettei se tuntisi oloaan uhatuksi. Silloin se pudottaa häntänsä harhauttaakseen ahdistelijan. Häntä kasvaa kuitenkin ajan mittaan takaisin, joten sisilisko ei jää hännättömäksi. Ilman häntää aikuinen sisilisko on alle 7 cm pitkä, hännän kanssa noin 10-17,5 cm.

Tämä sisilisko näkyi olevan naaras, koska sen pää jatkui yhtä leveänä niskasta eteenpäin, eikä levennyt niskan kohdalla, eikä sen selässä takajalkojen takana näkynyt pullistumia, kuten koiraalla.

Sisiliskonaaras. Kuva: P. P.

Sisiliskojen kuvioinneissa voi olla paljon vaihtelua. Tämä yksilö oli ruskeasävyinen ja sen keskiselässä ja kyljissä oli vaaleita juovia ja täpliä. Yhtä hyvin ne olisivat voineet olla tummiakin.

Sisilisko syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja. Joskus se voi ottaa myös perhosia. Talveksi se vaipuu horrokseen johonkin sopivaan koloon, ison kiven tai tukin alle.

Naaras alkaa odottaa poikasia loppukeväällä. Kerralla se saa 3-10 poikasta. Ne syntyvät 2-3 kuukauden kuluttua elävinä poikasina, eivät munina. Poikaset ovat syntyessään vain 3-4 cm ja vuoden vanhoina noin 10 cm pitkiä.

Sukukypsäksi sisilisko tulee vasta neljäntenä kesänään. Tämä naarassisilisko oli siis todennäköisesti vielä aika nuori. Ehkä sillä olisi poikasia ensi elokuussa. - P. P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti